Hyvä tietää aurinkovoiteista
Ihosyöpä on syövistä yleisimpiä. Siksi hyvä aurinkovoide on tarpeen. Tässä artikkelissa kerromme, miten aurinkovoiteet toimivat ja mitä voiteen valinnassa kannattaa huomioida.
Teksti:
Patrik Siredal
Julkaistu:
8. kesäkuuta 2021
Tämä artikkeli on kirjoitettu Hintaoppaan toimituksessa. Kukaan muu ei ole vaikuttanut sen sisältöön. Artikkelissa ei ole maksettuja linkkejä, eikä siihen liity muuta mainosyhteistyötä.
Silloin tällöin on ihana heittää aurinkovarjot ja hellehatut syrjään ja nauttia auringosta. Mikäpä siinä, kunhan auringossa ei viivy pitkään. Maailman terveysjärjestö luokittelee tavallisen auringonvalon syöpää aiheuttavaksi, ja ihosyöpä on yksi yleisimpiä syöpiä. Aurinkovoidetta kannattaa siis ehdottomasti käyttää!
Tässä artikkelissa voit perehtyä aiheeseen tarkemmin ennen kuin valelet itsesi voiteella ja astut aurinkoon. Jatka siis lukemista!
Tarkista UVA-merkintä
Alkajaisiksi voi olla hyvä tutustua auringon kolmeen säteilytyyppiin: UVA-, UVB- ja UVC-säteisiin. Kahdelta niistä täytyy suojautua.
Jotta aurinkovoide toimisi parhaalla mahdollisella tavalla, sen täytyy suojata sekä UVA- että UVB-säteilyltä.
Helpointa suojaavuus on tarkistaa UVA-merkinnästä. Se takaa, että aurinkovoiteen UVA-suoja on riittävä. Koska UVA-suojan täytyy aina olla vähintään kolmannes UVB-suojasta, UVA-säteiltä suojaava voide suojaa myös UVB-säteilyltä.
- UVA-säteet tunkeutuvat syvälle ihoon ja tummentavat pigmenttejä. Liiallinen altistuminen UVA-säteilylle vanhentaa ihoa ennenaikaisesti ja aiheuttaa ryppyjä. On tärkeää muistaa, että pilvet eivät pysäytä UVA-säteitä vaan niitä on pilvisenä päivänä lähes yhtä paljon kuin pilvettömänäkin.
- UVB-säteet eivät tunkeudu ihoon yhtä syvälle. Sopiva annos UVB-säteitä synnyttää suojaavan määrän pigmenttiä ja paksuntaa ihoa, mikä on hyödyllistä. Lisäksi juuri UVB-säteet saavat kehon tuottamaan D-vitamiinia. Liiallinen altistuminen saa ihon kuitenkin punoittamaan ja palamaan. Pilvet estävät UVB-säteiden kulkua.
- UVC-säteet ovat erittäin vaarallisia, jopa tappavia. Onneksi ne eivät kuitenkaan pääse otsonikerroksen läpi, ja siksi niistä ei tarvitse olla erityisen huolissaan. UVC-säteilyltä suojaavia aurinkovoiteita ei ole.
Vinkki! Varmista, että aurinkovoiteella on UVA-merkintä. Silloin se suojaa myös UVB-säteiltä.
Huomioi UV-indeksi, ihotyyppi ja ikä
Auringon voimakkuuteen vaikuttavia tekijöitä on useita, mukaan lukien vuodenaika ja ympäristö. Esimerkiksi hiekka heijastaa auringonsäteitä enemmän kuin vesi, kun taas lumi heijastaa niitä kaikista eniten. Auringonpaisteessa hiihdettäessä säteilyä tulee lähes yhtä paljon alhaalta lumen kautta kuin suoraan auringosta.
Ihmisen ihotyyppi vaikuttaa siihen, kuinka kauan hän voi oleskella auringossa. Tämä tuskin on yllätys kenellekään, mutta asia on silti hyvä pitää mielessä. Mitä vaaleampi ihosi on, sitä lyhemmän aikaa voit oleskella auringossa ja sitä tehokkaamman aurinkovoiteen tarvitset. Mitä tummempi ihosi on, sitä kauemmin voit oleskella auringossa ilman haittaa.
Ihosta puhuttaessa täytyy mainita myös lapset. Lasten iho on nimittäin aikuisten ihoa ohuempi, ja siksi se on erityisen herkkä haitalliselle säteilylle. Alle vuoden ikäisiä lapsia ei saa ylipäätään altistaa suoralle valolle. Myös vanhemmilla lapsilla on aikuisia ohuempi iho, ja siksi heidän täytyy suojautua voimakkaalta auringonpaisteelta hyvin. Jos lapsen iho palaa, hänen todennäköisyytensä sairastua ihosyöpään vanhempana kasvaa.
Vinkki! Lapsilla on aikuisia ohuempi iho, ja he ovat herkempiä auringonvalolle. Alle vuoden ikäisten lasten ei pitäisi oleskella lainkaan suorassa auringonpaisteessa.
Tarkista suojakerroin
Aurinkovoiteen antaman suojan ilmoittamiseen on standardoitu tapa: suojakerroin eli SK tai SPF (sun protection factor). Suojakerroin kertoo, kuinka hyvin aurinkovoide suojaa auringolta. Mitä korkeampi UV-indeksi on ja mitä herkempi ihosi on, sitä korkeamman suojakertoimen tarvitset.
Jotta aurinkovoide myös suojaa, sitä on käytettävä riittävästi. Noudata valmistajan suositusta. Noin 35 grammaa tai kuusi ruokalusikallista on yleensä sopiva määrä koko keholle. Se on enemmän kuin todennäköisesti luulet. Muista, että aurinkosuoja heikkenee ajan myötä. Jos oleskelet ulkona pitkään, levitä voidetta säännöllisesti uudelleen.
Valmistajien on testattava EU:ssa myytävät aurinkovoiteet ja varmistettava, että niiden lupaukset pitävät. Jos tuotetta markkinoidaan vettä hylkivänä tai vedenkestävänä, testeillä on varmistettava, että se suojaa myös useiden uintikertojen jälkeen. Yleisesti ottaen aurinkovoidetta kannattaa lisätä aina uinnin jälkeen.
Neljä suojakerroinryhmää:
- SK 6–10 – alhainen suoja
- SK 15–25 – keskikorkea suoja
- SK 30–50 – korkea suoja
- SK 50+ – erittäin korkea suoja
Vinkki! Sopiva määrä aurinkovoidetta on kuusi ruokalusikallista koko vartalolle. Se on todennäköisesti enemmän kuin luulet.
Suoja voi olla fyysinen tai kemiallinen
Aurinkovoide toimii jommallakummalla kahdesta tavasta. Se suojaa joko fyysisesti tai kemiallisesti.
Fyysisen suojan muodostavat pienet hiukkaset, jotka jäävät iholle ja heijastavat auringonsäteitä. Jos aurinkovoide jättää ihon valkoiseksi, se toimii todennäköisesti fyysisenä suojana. Aina fyysinenkään suoja ei kuitenkaan jätä ihoa valkoiseksi. Silloin hiukkaset ovat äärimmäisen pieniä nanohiukkasia, joita ei voi havaita paljain silmin.
Kemiallinen suoja koostuu molekyyleistä, jotka imevät säteilyn ja muuntavat sen lämmöksi. Etuna on se, ettei voide jätä ihoa valkoiseksi. Toisaalta suoja hajoaa auringossa eikä siksi kestä yhtä pitkään. Kemiallisten suojien turvallisuus jakaa myös mielipiteitä.
EU:ssa on hyväksytty aurinkosuojaksi vain 27 ainetta, joista 25 on siis kemiallisia. Muualla valmistajat saattavat käyttää muita aineita, mutta niitä ei saa myydä EU:ssa.
Monet aurinkovoiteet sisältävät useita suoja-aineita, sillä eri aineet suodattavat erilaisia säteitä eri lailla.
Kemikaalien viidakossa
Kuluttajan on vaikea pysyä kärryillä siitä, mitkä ainesosat ovat hyviä ja mitkä huonoja. Yksi kiistellyimmistä aineista on titaanidioksidi, jota on monissa aurinkovoiteissa, koska se antaa tehokkaan fyysisen suojan. Sen on epäilty ehkä aiheuttavan syöpää, ja kansainvälinen syöpätutkimuskeskus IARC onkin luokitellut sen mahdollisesti syöpää aiheuttavaksi. Toisten tutkijoiden mukaan vaikutuksia voi tulla vasta, jos ihminen altistuu suurelle määrälle titaanidioksidia esimerkiksi suun kautta nautittuna.
Norjan kuluttajavirasto Norska Forbrukerrådet testasi aurinkovoiteita vuonna 2015. Se etsi hormonitoimintaa häiritseviä aineita, allergisoivia hajusteita ja nanohiukkasia.
35 testatusta aurinkovoiteesta 11 sisälsi ainakin yhtä EU:n hormonitoimintaa mahdollisesti häiritsevien aineiden luettelossa olevaa ainetta. Kahdeksassa voiteessa oli yhtä tai useampaa allergisoivaa hajustetta. Voiteista 15 sisälsi vähintään yhtä nanomuotoista ainetta.
- Bentsofenoni-3. Kemiallinen UV-suodatin, joka tunkeutuu ihoon. Aine ei hajoa alle 2-vuotiaiden lasten elimistössä, joten sitä sisältäviä aurinkovoiteita tulee välttää. Eräässä kokeessa Göteborgin yliopiston tutkijat löysivät ainetta lasten virtsasta useita päiviä aurinkovoiteen käytön jälkeen. Bentsofenoni-3 voi myös aiheuttaa kosketusallergiaa.
- Butyylimetoksidibentsoyylimetaani (kutsutaan myös avobentsoniksi). Kemiallinen UV-suodatin, joka voi aiheuttaa kosketusallergiaa. Aine suojaa monilta erilaisilta auringonsäteiltä, ja siksi sitä pidetään tehokkaana, mutta se hajoaa nopeasti auringonvalossa.
- Sykliset silikonit. Syklisiä silikoneja on erilaisia: syklotetrasiloksaani, syklopentasiloksaani, sykloheksasiloksaani, syklotrisiloksaani ja syklometikoni. Ne helpottavat voiteen levittämistä, mutta ne varastoituvat rasvakudokseen ja voivat vahingoittaa maksaa. Niiden epäillään voivan vaikuttaa myös hedelmällisyyteen. Monet liikeketjut ovatkin lopettaneet syklisiä silikoneja sisältävien tuotteiden myynnin.
- Etyyliheksyylimetoksisinnamaatti. Kemiallinen UV-suodatin, joka eläinkokeiden perusteella häiritsee hormonitoimintaa. Mukana EU:n mahdollisesti hormonitoimintaa häiritsevien aineiden luettelossa.
- Etyyliparabeeni. Säilöntäaine, jonka on myös eläinkokein osoitettu häiritsevän hormonitoimintaa. Mukana EU:n mahdollisesti hormonitoimintaa häiritsevien aineiden luettelossa.
- Metyyliparabeeni. Säilöntäaine, jonka on etyyliparabeenin tavoin osoitettu eläinkokeissa häiritsevän hormonitoimintaa. Mukana EU:n mahdollisesti hormonitoimintaa häiritsevien aineiden luettelossa.
- Metyleenibis-bentsotriatsolyyli-tetrametyylibutyylifenoli (MBBT). Nanomuodossa esiintyvä aine, jota koskevaa tietämystä EU:n tieteellinen komitea SCCS pitää puutteellisena. Sen epäillään voivan vaikuttaa perimään.
- Oksibentsoni. Kemiallinen UV-suodatin, jota on monissa aurinkovoiteissa. Vaikuttaa korallien DNA:han ja hormonituotantoon ja aiheuttaa siten koralliriuttojen kuolemia. Aineen epäillään myös häiritsevän ihmisten hormonitoimintaa. Voi aiheuttaa kosketusallergiaa.
- Oktokryleeni. Kemiallinen UV-suodatin, joka voi aiheuttaa kosketusallergiaa. Oktokryleeni voi tunkeutua ihoon, jossa se auringon säteilylle altistuessaan lisää vapaiden radikaalien tuotantoa. Vapaat radikaalit voivat aiheuttaa DNA-vaurioita. Lisäksi oktokryleenin ja ihosyövän välillä on todettu yhteys, mutta ei ole selvää, onko oktokryleeni syövän aiheuttaja. Monet valmistajat ovat lopettaneet aineen käytön, mutta sitä on edelleen useiden suurten valmistajien tuotteissa.
- Titaanidioksidi. Fyysinen suodatin. IARC on luokitellut aineen mahdollisesti syöpää aiheuttavaksi, mutta vain hengitettäessä suuria määriä titaanidioksidipölyä. Aineesta keskustellaan jatkuvasti, mutta sitä ei pidetä huomattavan vaarallisena. Titaanidioksidi on usein nanohiukkasmuodossa.
- Trietanoliamiini. Aine, jota käytetään aurinkovoiteen happamuuden säätelyyn. Siitä voi tulla syöpää aiheuttava, jos se reagoi muiden aineiden kanssa, mutta vain äärimmäisissä olosuhteissa. Voi aiheuttaa kosketusallergiaa. Aine on vahingollinen vesieliöille.
- Sinkkidioksidi. Fyysinen suodatin. On epäilty, että aine saattaa tunkeutua ihoon ja pitkällä aikavälillä paakkuuntua ja aiheuttaa veritulpan.
Lisäksi on olemassa joukko hajusteita, jotka voivat aiheuttaa allergiaa. Tällaisia ovat alfa-isometyyli-iononi, bentsyylialkoholi, bentsyylibentsoaatti, bentsyylisalisylaatti, butyylifenyylimetyylipropionaali, sinnamyylialkoholi, sitraali, sitronelloli, kumariini, geranioli, hydroksisoheksyyli-3-syklohekseenikarboksaldehydi, limoneeni ja linaloli.
Mitä nanohiukkaset ovat?
Joissakin aurinkovoiteissa on todella pieniä nanohiukkasia. Yksi usein nanohiukkasmuodossa esiintyvä aine on piidioksidi, jota käytetään ihonhoitotuotteissa, jotta ne levittyisivät iholle hyvin.
Aurinkovoiteet, joissa on titaanidioksidista muodostuva fyysinen suoja, sisältävät usein nanohiukkasia, koska ne eivät jätä ihoa valkoiseksi. Ne ovat yleisiä etenkin lapsille tarkoitetuissa aurinkovoiteissa ja muissa aurinkovoiteissa, joissa on korkea suojakerroin.
Nanohiukkasten vaikutusta ihmisiin tai ympäristöön ei ole tutkittu kovin paljoa. EU:ssa kaikki nanohiukkasia sisältävät ihonhoitotuotteet on merkittävä ja niiden turvallisuus on testattava.
Hävitä vanhentunut aurinkovoide
Useimmissa aurinkovoiteissa on merkintä, jonka mukaan ne säilyvät 12 kuukautta pakkauksen avaamisesta. Vanha aurinkovoide saattaa muuttua kerrosmaiseksi ja juoksevaksi. Tällöin sen levittäminen tasaisesti vaikeutuu. Lämpimällä ja likaisella rannalla lojunut aurinkovoide saattaa myös sisältää runsaasti bakteereja.
Avaamattomassa pakkauksessa aurinkovoide säilyy yli vuoden. Voidetta on parasta säilyttää kylmässä ja viileässä mutta ei kuitenkaan jääkaapissa.